Tämä on uusi, nimetön blogini. Perusajatuksena on kirjoittaa, mitä ajatuksia päässä liikkuu (lue: mikä tänään ketuttaa) ja jakaa sitä muulle maailmalle. Tällä hetkellä ajatuksissa on blogin nimen mukainen asia: matkustaminen pois tämän hetkisestä elämästä. Matkakuume on jatkunut varmaankin 16-vuotiaasta lähtien, alussa kuvioih tuli mukaan peruspakettimatkat mamman kanssa, siitä eteenpäin Pohjois-Amerikkaan sijoittunut harjoitteluvaihto ja viimeisimpänä melkein vuoden mittainen reppureissumatka poikaystävän kanssa. Suomeen oli reppureissum aikana välillä ihan mieletön ikävä, mutta nyt reippaasti yli puoli vuotta kotiutumisesta alkaa kotimaa ottamaan aivoon ja pahasti. 

Suomalainen elämäntyyli tiivistetysti: opiskele, uuvuta itsesi käymällä töissä seuraavat 40 vuotta ja siinä välillä hankit itsellesi asuntolainalla omakotitalon, pari lasta, auton ja kissan/koiran. Velanmaksu vaan jatkuu, työnvaatimukset ja verot vaan kasvaa ja kaikki pitäisi tehdä hymyssä suin. No thänk juu, sanon minä. Joillekin se sopii, mutta ei minulle. Viime viikonloppuna kuuntelin esimerkiksi tuttavapariskunnan onnellista höpinää siitä, miten heidän pikkuinen taapertaa ja nykii hiuksista ja miten kivaa on päästä töihin tienaamaan. Kokokeskustelun ajan vaan miten "tuo ei niin ole minun juttu, kuullostaapa ahdistavalta!". Tietenkään en ajatuksiani jakanut tuttavien kanssa, koska heille se tuntuu sopivan ja ei vain ollut oikea paikka ilmaista näin pessimistisia ajatuksia. 

Olen opiskellut ammattikorkeakoulussa ja valmistunut, nyt työskentelen opintojen mukaan "omalla alallani". Onhan se kiva saada rahaa kuukausittain, mutta mietin töissä vaan lähinnä sitä, milloin koittaa päivä kun pääsen pois. Onko jokainen työtunti ja -päivä oman aikani arvoista? Taustaa valaisen sen verran, että työni on hyvin iltapainotteista ja minä olen työtehoiltani parhaimillaan aamusta. Ihanaa. Motivaatio voi olla hukassa työn suhteen, mutta nyt sentään silläkin on päämäärä: säästää rahaa, että pääsen taas pidemmäksi aikaa reissaamaan ja nauttimaan elämästä. Tällä hetkellä elämä potkii päähän, suurimmaksi osaksi ehkä omasta asenteesta johtuen. Haluan vaan pois, vapaudentunteen, tunteen, että olen elossa taas ja päätösvallan omasta elämästäni.

Näin positiivisiin ajatuksiin päätän tekstini tänään, edelleen unelmoiden siitä hetkestä, kun lentokoneen pyörät koskettavat maata jossain ihan muualla kuin Suomessa.

Adios!