Maanantaista selvitty, viikko on siis aloittanut rullaamisen eteenpäin. Olo on kuumeinen, flunssainen ja muutenkin epämääräinen, mutta kun sama olo jo jatkunut jo melkein kuukauden, niin siihen alkaa tottua. Aamut ennen töihinlähtöä ja illat paluun jälkeen ovat pahimpia. Töissä, vaikka en aina siitä nautikaan, saa sentään ajatukset pois hetkeksi kun on vaan niin pirun kiire. Nyt rutiiniksi on muodostunut, että aamuisin heikottaa ja huimaa, saan jotenkin potkittua itseni töihin ja sinnittelen siellä ja kun illalla pääsen kotiin joskus kahdeksan-yhdeksän aikaan, niin olo on taas puolikuollut. Paska rutiini. Miksi ja milloin alkoi elämän pyöriminen töiden ympärillä? Raha ratkaisee, niinhän se on. Kuinkahan moni oikeasti jatkaisi töitä esimerkiksi lottovoiton kilahtaessa tilille? Työstään nauttivat ehkä, mutta minä kyllä keksisin ajalle paljon parempaakin käyttöä. 

Ehkä kuulun vaan siihen pieneen porukkaan, joka kaipaa elämältä enemmän. En ole valmis saamaan lapsia tai jämähtämään elämään, jossa jokainen päivä on edellisen kopio. Koska pelkään sitä, jämähtämistä nimittäin. Sitä, että elämässä ei tapahdu mitään, paitsi ehkä jotain pientä uutta viikonloppuisin. Arki kuluttaa voimat, kun taas minä haluan vapauden ja elämänilon takaisin. Tahdon seikkailuja ja erilaisia päiviä, uusien ruokien maistelua ja mahtavien maisemien katselua. Olen nähnyt maailmalla vaikuttavimmat auringonnousut ja -laskut, nukkunut teltassa 4 paitaa, 3 housut, huivi, 2 makuupussia ja pipo päälläni, nähnyt luonnossa eläviä kenguruja kosketusetäisyydeltä ja ajanut autoa 8 tuntia päivässä niin, että vastaan sattui tulemaan koko päivän aikana vain muutama hassu auto. Ja olin onnellinen. Nyt syön säilyttääkseni tajuntani päivän ajan, räpiköin töissä saadakseni rahaa ja nukun, että selviäisin jotenkin seuraavasta päivästä. Enkä koe itseäni onnelliseksi. Ajatus seuraavasta reissusta on koko ajan takaraivossa ja ehkä se onkin pelastukseni. Toiset saattavat sanoa, että reissaamalla pakenen jotain tai että pitäisi vain tyytyä osaansa ja olla onnellinen, mutta jos minulla onkin vain erilainen elämänasenne? Seuraan vain unelmaani ja tämäkin päivä on elettävä, että pääsen taas elämään omaa unelmaani.