Sydän pamppailee, hengitys tihenee, kasvot kalpenevat, huimaa ja vatsassa vääntää. Tätä se on joka päivä. Aivot eivät anna rauhaa työajatuksilta, vaikka juuri niitä pitäisi välttää nyt. Miksei ihmisellä voi vaan olla on/off -nappulaa? Helpottaisi kummasti.

Läheiset sanovat, että pitäisi keskittyä nyt vain itsensä kuntoon saamiseen. Ei se niin helppoa ole. Kroppa reagoi siis edelleen pieneenkin ajatukseen työasioista, mieli vaan käsittelee ja käsittelee jatkuvasti. En pysty edes kuvittelemaan niin sanottuja ruuhkavuosia. Miten kukaan voi selvitä kokopäivätyöstä, lastenhoidosta ja kodin ylläpidosta yhtäaikaa? Siihen vielä mukavasti esimerkiksi jokin sairaus lähipiirissä ja tieto eläkeiän nostosta. Selviänköhän itse koskaan edes keski-ikään? Olenko vain niin heikko, että mieli ja kroppa pettävät alle kolmekymppisenä? Tällä hetkellä on tunne, että tästä päivästä tulee raskas. Taivas on harmaa, keltaiset lehdet varisevat puista ja pyörivät spiraalissa kadulla ja minä vain jähmetyn. Tahdon sen off -napin päälle.